Jarrua...

Kaikkein haastavimmaksi, lue hankalimmaksi projektiksi osoittautuivat kusiaisen jarrut. Myynti-ilmoituksessa mainittiin että "jarruletku vuotaa.." tms. no jarruletku ei vuotanut vaan päin vastoin oli turvonut umpeen aiheuttaen kuskinpuolen jarrun päälle jäämisen.

Uusin letkun ja aloin ilmaamaan jarruja... Löytyihän se vuotopaikkakin sitten, huomasin tovin päästä. Hoh hoijaa ajattelin kun revin jarruputkia irti.

Teetin sitten vanhojen perusteella uudet putket ja testasin että ne sopivat letkuihin hyvin, kaiken asennettuani aloin taas ilmaamaan jarruja. Edelleen lätäkkö lattialla.... Mitä hemmettiä? Tällä kertaa paikallistin vuodon jarrusylinterin puolelle...

Hiljaa mielessäni ajattelin että eipä ole ihmekään kun tämä auto ei ole hetkeen ajossa ollutkaan...

Tarvikeliikkeiden ollessa edelleen auki sain tarvittavat osat, joten illalla autossa oli kunnon jarrut.

Ai niin joo... Tietysti käsijarru vaijerin säätömutterit olivat jumissa ja lopun illan sitten taistelin niiden kanssa jotta sain ne toimimaan kuten halusin.

Kusiaisen kengät

Pääsiäisen jälkeen vein rengasmiehelle kusiaisen uudet vanteet sekä renkaat, sain ne parin päivän odottelun jälkeen ja kävin asentamaan niitä kovalla innolla. Tein tietysti heti pienen testilenkin ja huomasin renkaiden ja vanteiden istuvan hiukan liiankin hyvin koriin nähden, renkaat näet ottivat lokasuojan reunaan kiinni.

Korjasin ongelman veistämällä rälläkällä pienen siivun pois lokasuojan reunasta ja nyt pyörät mahtuivat pyörimään kunnolla kusiaisen alla.

Sisustan asennus

Sähköjen edelleen ollessa kesken sain inspiraation käydä sisustan asennuksen kimppuun, tovin taistelin penkkien kiskojen kanssa, penkit kun eivät tahtoneet millään asettua kiskoihinsa. Hiominen, taputtelu sekä rasvaus saivat penkit kuitenkin lopulta käymään paikoilleen.

Seuraavaksi kävin lattiamaton kimppuun, matto on mitä ilmeisimmin jonkin sortin yleismallinen joten tuota joutui hieman leikkailemaan paremman istuvuuden saamiseksi mutta loppujen lopuksi tuo istui aika nätisti.

Lopun iltaa taistelin sähköjen kanssa, lopulta akusta loppui virta. Laitoin akun lataukseen ja sammutin valot tallista. Ulkona satoi aavistuksen lunta...

Konehuoneen siistimistä

Siistin myös konehuonetta erään kerran, vetelin muutamia johtoja uudelleen sekä kääräisin peltisarjan tuommoisen kääreen peittoon. Hillinnee lämmön johtumista konehuoneeseen, ainakin tovin käynnissä oltuaan tuosta pakosarjasta voi pitää melkein käsin kiinni.

Myös kaasutinta jouduin tutkimaan kun en saanut konetta millään käymään kunnolla, puski mustaa vaikka säätelin kaasutinta tavalla tai toisella. Tässä vaiheessa löysin netistä Weberin suuttimille ohjearvot, säädin suuttimet kohdalleen tuloksettta.

Lopulta laitoin bensalinjaan mittarin kiinni ja huomasin bensan paineen olevan melkein kaksi kertaa sen verran mitä Weberille suositellaan.Laskin bensanpaineen normaaliksi lisäämällä bensapumpun alle pari tiivistettä, kalvopumpun paineensäätö onnistuu tällä tavalla kaikkein helpoiten.

Vieläkään kone ei suostunut käymään kunnolla, se vain yski ja kakoi... Pitkään mietin missä vika kunnes kokeilin lisätä ennakkoa. Kas kumma se auttoi ja lisäsin ennakkoa edelleen... Lopulta kone kävi koko kierrosalueen läpi kuten kuuluikin... Häh...?

Kilautus kaverille auttoi sen verran että kuvailtuani toimia hän arveli koneessa olevan jonkin sortin virinokan?

Sisustaa - Ovipahvit

Pitkään aikaan en ole saanut päivitettyä blogiani vaikka kaikenmoista olen kusiaisen kanssa touhunnutkin.

Pääsiäisen aikaa pidin hieman lomaa ja oman osansa lomanvietosta sai myös kusiainen, tarkemmin sanottuna sen ovipahvit.

Leikkelin kovalevystä, sekä vanerista uudet pahvien taustat. Takimmaisiin liimasin jo verhoilutkin, näistä ei kuva ole mutta onnistuivat mielestäni vallan mainiosti. Ohessa kuva ovipahvin raakileesta.

Pakokaasumittari

Eräänä päivänä helmikuussa http://www.amazon.co.uk/ lähetti normaaliin tapaan uutiskirjeensä. Huomioni kiinnittyi siihen että siinä luvattiin vapaa toimitus Suomeen...

Hetken pohtimisen jälkeen huomasin tilanneeni pakokaasumittarin, tuolla voisin tarkistaa kusiaisen seokset... Käyttökokemuksia luvassa tuonnempana.

Ohessa linkki ko. tuotteeseen, sekä kuva vastaavanlaisesta tuotteesta.

Gunson Gas Tester

Kaasuttimen korjaus

Heti kun kaivattu osa paketti oli tullut kävin sen malttamattomana läpi, ilokseni huomasin että myös kovasti kaivattu kaasuttimen huoltosarja oli tullut. Hieno homma nyt saan kaasuttimen pitämään bensan sisällään.

Aikaisemmin kaasutin siis vuoti kiihdytyspumpun kautta kaasuttimen kuivaksi, epäilen myös että kaasutin "tulvi" koko ajan koska käynti oli mitä sattui.

Asentelin sarjan ohjeiden mukaan ja tarkistin kohon toiminnan, asensin kaasuttimen ja herittelin kusiaisen käymään. Ilo oli käsin kosketeltava kun huomasin että tovin päästä käynti tasaantui ja kusiainen lähti vaivattomasti myös uudelleen käyntiin.

Samassa yhteydessä uusin myös kaasuvaijerin ja kytkin ryypyn. Myös kaasupolkimen palautusjousen asensin paikoilleen, nyt vihdoin kaasu tuntuu toimivan normaalin oloisesti.

Aavistelen että jonkin moista suutinjumppaa on luvassa kun kusiainen ei ota kierroksia toivotulla tavalla mutta tuohon pitänee palata myöhemmin.

Äänenvaimennin - Peltisarja

Kerrottuani eräälle paikkakunnan harrastelijalle aikovani rakennella joskus peltisarjan kusiaiseen kuulin hänellä olevan semmoisen. No kuten varmaan arvaattekin niin nyt tuo peltisarja on kusiaisessa kiinni. Pohdin pitkään että mimmoisen äänenvaimentimen laitan tuohon, päädyin tekemään normaalista kusiaisen vaimentimesta tuommoisen "rallivaimentajan". Halkaisin vanhan vaimentajan, poistin "turhat" sisuskalut ja sommittelin uudet poistoputket vaimentimeen. Putkien päihin tulee vielä semmoiset huilut jotka lopullisesti vaimentavat äänet.

Kovin kummoisia kuvia tuosta ei tullut otettua kun kamerasta loppuivat patterit mutta sovellust tuntuu onnistuneen, tekstin kirjoitus hetkellä vaimennin on jo paikoillaan odottelemassa niitä huiluja.

Osia

Oho... Viimeisimmästä päivityksestä onkin jo aikaa... Toki kaikenmoista on tässä välissä sattunut sinisen kusiaisen elämässä. Muun muassa tilasin helmikuun alussa pahvilaatikollisen osia, pitkän odotuksen (siltä se ainakin tuntui) paketti vihdoin oli etupihan verannalla kun tulin töistä kotiin.

Paketissa oli mm. uusi lattiamatto, uudet oven tiivisteet, yms. kaikenlaista pikku osaa joka tullaan tarvitsemaan viimeistelyssä.

Saturday... Sunday...

Sunnuntaina auton omistaja päätti alkaa ehostamaan auton sisustan osia, kävin varastoa hieman kaivelemassa ja löysinkin mm. aurinkolipat. Ovipahvit piti taas puolestaan purkaa, kovalevy oli niissä niin vettynyttä että sillä ei enää tee mitään, sen sijaan verhoilut vaikuttavat kelvollisilta, kuvassa nekin pestynä. Varastoa siivoillessani ja tutkiessani löysin sopivaa kovalevyä ja vaneria josta uudet ovipahvit mukavasti syntyvät.

Yksi penkeistä on hieman enemmän rikki ja kuvassa siihen on mallattu paikka materiaalia.

Lauantain puuhailuista ei sitten paljon kuvia tullutkaan otettua, kaupunkireissulta mukaan tarttuivat kuitenkin venttiilinvarsien tiivisteet joten kasasin kannen kotiin tultuamme. Olimme siis muksujen kanssa käyttämässä Pena-pappaa kaupassa.

Muutaman tunnin touhuamisen jälkeen oli kone niin kasassa että enää puuttuvat mm. venttiilien säätö, muutama klemmari jäähdytysletkustoista, yms. Ihmeen täyteen tuo konehuone tuntuu tässäkin autossa tulevan?

Lisää sunnuntaipäivän touhuja, aikaisemmin kaupungissa käydessäni ostin halpoja katuharjoja, syy halpuuteen löytyi kun koetin kiinnittää vartta harjaan, tietenkään reikä + harja eivät kumpikaan olleet yhteensopivia. Päätin siis kaventaa hieman harjan vartta, siinä ei tietenkään mennyt pitkää.

Samalla muistin että minun pitäisi tehdä pakeliitista semmoinen kallistus laippa jolla tuo noin kahdeksan asteen kallistuma kaasuttimen asennossa korjataan. Tämä kallistuma tulee siitä että 850 Fiat Coupessa kone on juuri tuon verran kallellaan ja Fiat 600 kone & kaasutin on taas aivan suorassa.

Hetken pähkäilin sitä miten saan laipan koneistettua ja tovin askartelun jälkeen minulla oli kuvan mukainen laipan aihio käsissäni, tällä erää päätin jättää viimeistelyn toiseen hetkeen. Ennen tallista poistumistani löysin kuitenkin pitemmät pinnapultit kanteen, asensin ne samantien ja mallasin laippaa ja kaasutinta paikoilleen. Silmämääräisesti katsottuna laippa korjaa kaasuttimen asennon.

Friday night fever

Perjantai-illan kunniaksi suuntasin taas talliin, ensimmäiseksi kaivoin "moottorinorsun" takavarastosta esille ja aloin vaihtamaan kampiakselin vauhtipyörän puoleista stefaa. Homma sujui jotakuinkin kivuttomasti, entisessä stefassa oli havaittavissa pientä väljyyttä ja kovettumista joten ilmeisestikin vaihto oli paikallaan? Kuvassa kone on jo menossa paikoilleen.

Seuraavaksi maalailin konehuonetta hieman mattamustalla, rallimaalia katsos. Samalla perehdyin hieman noihin syylärin taakse jääviin ilmanohjain pelteihin, laikkasin raakasti tuon yhden pellin pois. Otaksun jäähdytyksen hieman paranevan tällä muutoksella mutta senhän näkee vasta kesällä? Joka tapauksessa oletan ilman piisaavan myös kajuuttaan sen verran mitä kesällä nyt tarvitseekin.

Tämän jälkeen sipistelin hieman paikkoja, sekä putsasin paisarin ja laitoin siihen uuden letkun. Tästä ei kuvaa tullut otettua mutta jokainen voi sen mielessää kuvitella.

Tämän jälkeen otin kannen työn alle ja irroittelin venttiilit kannesta, hyvä oli että tuli tehtyä koska venttiilien varsien tiivisteet olivat aivan loppu ja pakoventtiileiden tiivistyspinnassa oli hieman sanomista. Läppäilin, eli hioma-aineiden kanssa hion venttiileitä hyvän tovin mutta loppujen lopuksi olin jälkeen tyytyväinen.

 Vähän ennen tallin hiljentymistä laitoin molempiin syyläreihin putsausliemet muhimaan, pitää seuraavana päivänä käydä katsomassa miten likaiseksi nesteet muuttuvat.

Osia, osia ja osia...

Aamulla töihin ajellessani matkahuollosta tuli tekstiviesti että pakettisi on noudettavissa, odottavissa tunnelmissa kurvasin lounastauolla matkahuollon pihaan.

Kädet ja kainalot täynnä paketteja astelin autolle ja olo oli ihan kuin jouluna.

Paketeista paljastui kaivatut tiivisteet koneen kasaukseen, sekä hetken mielijohteesta ostamani kaasutin imusarjoineen. Kaasutin on Weber 30 DIC ja on peräisin 850 Coupe Fiatista, tämä kaasutin sopinee paremmin 903cc koneeseen kuin tuo DMTR. Koekäyttäessäni kusiaista DMTR:llä oli huomannut että mm. vivusto ei toimi kunnolla ja seoskin oli luvattoman rikas. Tähän ostamaani Weberiin on paremmin säätöohjeita netissä, erilaisilla sivuilla ja tähän sopinee vakio vivustokin jonka joku italialainen insinööri on miettinyt jo minua ennen.

Töiden jälkeen kävin vielä appiukkoni luona noutamassa korjatut jäähdyttimet.

Illalla ostoksia tutkiessani katselin kalenteria ja ajattelin että joskohan sitä lauantaina aloittaisi koneen kasaamisen?

Kansi koneistettu

Kannen koneistamisessa ei pitkään mennyt, puolen päivän aikoihin kun vein kannen koneistettavaksi niin noin neljän aikaan sain jo soiton että kansi olisi valmis. Tietenkään en sitä samana päivänä ehtinyt hakemaan, toisaalta eihän minulla ollut koneen kasaamiseen tiivisteitäkään vielä. Vanha rikkinäinen läppärilaukku on muuten oiva kuljetusväline tämänkokoiselle (pienelle) kannelle.

No lopulta kansi on takaisin tallilla, tutkin tuota hieman ja eron uusi/vanha välillä kyllä huomaa. Ennen paikoilleen laittoa ajattelin vielä putsata venttiilit ja "läpätä" ne, jotta kansi on mahdollisimman tiivis.

Kävin myös kirjastosta, pitkästä aikaa, lainaamassa Fiat Unon korjauskäsikirjan kun siitä löytyivät 903cc koneen, momentit, yms. tärkeät säätöarvot.

Jokohan huomenna saisi lisää osia?

Porisee porisee... :-/

Porisee porisee paisarissa... Ensimmäistä kertaa pitempään kusiaista käytettyäni kuulin kaiken metelin keskeltä oudon ruplatuksen. Sammutin auton ja totesin että paisarissa kiehuu vesi... Huoh... Ei mennyt kuten elokuvissa, sammutin valota tallista, marssin sisälle ja avasin siiderin.

Toisena iltana vaihdoin ensin käyttö Audiin lohkolämmittimen vastuksen ja sen jälkeen saatuani kusiaisen taas takaisin talliin aloin syventymään siihen taas tarkemmin. Tällä kertaa naprasin lämpömittarin kiinni koneeseen, kone käyntiin ja muutaman minuutin käyttämisen jälkeen lämmöt olivat jo noin 100 asteessa. Ei tunnu oikein vesi kiertävän totesin ja sammutin koneen. Tovin jäähdyteltyäni kokeilin uudelleen tällä kertaa syylärin korkki auki, katsottuani syyläriin huomasin koneen tekevän valkeaa vaahtoa... Hm... mitäs tuo nyt merkitsikään? Olikohan se nyt niin että kannentiiviste on mennyt & palanut?

Taas seuraavana päivänä pikaisesti talliin ja jäähdytysjärjestelmän tyhjennys, letkujen purku, syylärin pois paikaltaan ottaminen, yms. pikkuhommia. Syyläriä tyhjennellessäni huomasin klemmarivirityksen paisarin letkun liittimessä... No arvata saattaa rikkihän tuokin syyläri oli tuosta kohtaa... Sisälle päästyäni aloin miettimään että missäköhän nuo syyläritkin korjuuttaisi, toisesta ylävesiletkun lähtö irti ja toisesta tuo paisarin liitäntä. Puolisoni päätti soittaa isälleen, joka lupasi selvitellä asiaa, seuraavana päivänä yllätyinkin iloisesti kun sain appiukoltani puhelun että hän saa syylärit korjattua, näitä syyläreitä ei siis saa enää uusia mistään ja lähin jäähdytinkorjaamo on Heinolassa.

Lauantaipäivä oli pyhitetty asioinnille, kaikenlaista pientä ja suurempaa hankintaa olisi suoritettavana, ensimmäiseksi kävin hakemassa vertaistukea kaverini hallilta jossa oli täysi tohina päällä. Sitten kävin tutustumassa erään paikallisen harrastajan hieman vanhempaan kusiaiseen (HIENO), häneltä muuten löysin ehjän syylärinkorkin.

Herättyäni loppiaiseen suuntasin taas talliin, putsailin nuo syylärit korjaamista varten ja sen jälkeen ajattelin että nyt tuo kansi lähtee tuosta... Purin kannen pois ja jo hetken näytti siltä että sen kummempaa muuta vikaa siinä ei olisi kuin palanut tiiviste mutta tarkemman tutkimisen jälkeen tulin siihen tulokseen että kansi on hieman kiero. Lisäksi kannen tiivistyspinnalla on 2- ja 3-sylinterien välissä semmoinen onneton rokama joka menee juuri ja juuri metallisen tiivistepinnan yli, eli ei tiivistä ko. sylinteriä kunnolla vaan johdattaa osan puristuspaineista vesitilaan.

Lopun aikaa putsailin ja korjailin erinäisiä osia, mm. kaasarin putsarin, kannenpultit, yms. ja lopuksi pohdin vauhtipyörän puoleisen stefan vaihtamista. Koko konehan ei ole enää kuin muutamalla pultilla kiinni, nyt jos koskaan tuonkin vaihtaminen olisi "helppoa".

Illalla kävin typykän kanssa viemässä syylärit appiukolle ja nostin kannen autoon, huomenna veisin sen koneistamolle, ennen blogin päivitystä tilasin netistä osia. Kenties loppuviikosta kone olisi taas nipussa?

Uusi vuosi 2013

Hip hei... Uusi vuosi 2013 alkoi paukkuvasti, myös tallissa heti rakettien ampumisen jälkeen saimme kaveriporukalla kusiaisen käyntiin ensimmäistä kertaa.

Pitkästä aikaa tallissa

 

 

 

Pitkään aikaan en ollut talliin motivoitunut, Gran Canarian matka, joulun vietto ja kaikki muukin kun oli saatu pois päivän järjestyksestä päätin eräänä sunnuntaina suunnata talliin.

Kasasin ensimmäiseksi nokkapellin alusen, pienen tuumimisen jälkeen laitoin akun paikoilleen ja rohkeasti käänsin virta-avaimesta. Suureksi yllätyksekseni tarpeeksi avainta kierrettyäni kone alkoipyörimään aika reippaasti. Jonkin aikaa pohdittuani sain kaikki koneen merkkivalot palamaan, öljykello piti vaihtaa toiseen mutta sen jälkeen sekin toimi. Myös veden lämmönmerkkivalon sain loppujen lopuksi palamaan.

Seuraavaksi aloin tutkimaan bensaletkuja, hyvästä ulkonäöstä huolimatta ne olivat kovettuneet kivikoviksi, vaihdoin noista suurimman osan, ainoastaan kuvassa näkyvän vihreän letkun jätin toistaiseksi vaihtamatta. Konehuoneesta uusin muutaman epäilyttävän näköisen johdon, jonka jälkeen koetin kusiaista käyntiin starttipilotilla, hemmettiläinen sehän lupaa! Äkkiä bensaa lähihuoltamolta hakemaan, juotin kaasaria hieman bensanhakureissun jälkeen ja koetin startata, ilman sen kummempaa tulosta.

Päätin jättää asian hautumaan ja suuntasin kajuuttaan sähköjen kimppuun, pienen tutkimisen jälkeen huomasin että käytössäni olevan kaavio ei oikein ole tähän autoon sopiva vaan suuntaa antava. Loppujen lopuksi sain pitkät palamaan sekä takaparkit, välillä kirkkaasti ja välillä himmästi, vilkut taas eivät edes lupaa. Ilmeisesti edessä johdot jotenkin väärin kytketty?

Puolisoni tultua talliin sain hänet värvättyä kajuutan puolelle avainta kääntämään. Kusiainen starttasi muutaman kerran reippaasti luvaten hieman, kuitenkin mykistyen ns. laakista. Mitäs kummaa, olisikohan startissa jotain, reippasti kumusin auton alle ihmettelemään että missäs se startti oikein on? Lopulta löysin kajuutan puolelta luukun koneen edestä, avattuani ko. luukun huomasin että tuossahan tuo startti on. Helpossa paikassa huoltaa, heti ensimmäiseksi solenoidin johto jäi käteeni sitä hieman nytkäyttäessäni... Hoh hoijaa... juotoskolvi kouraan, tinaa ja kutistesukkaa käyttämällä korjasin tuon liitoksen, tämän jälkeen kusiainen taas starttasi reippaasti.

Lopulta päivän pakertaminen kusiaisen parissa alkoi painamaan ja suuntasin sisälle netin ääreen etsimään uutta paremmin auton sähköihin sopivaa kaaviota... Huomenna olisi uusi vuosi mietin netin ääressä... Uuteva vuotena olisi luvassa raketteja, muutama ystävä tulossa ilta istumaan, ehkäpä vuonna 2013 tästä saa savut?